Canvas Showcase järjestettiin Lontoossa 18.–20.4. Sirkuksen tiedotuskeskuksen verkostoitumismatkalle oli valittu viisi tuoretta sirkusartistia ja -tuottajaa: Elina Sirkiä, Miradonna Sirkka, Heli Väätäinen, Hanna Parry ja Salla Kurronen. Showcasen tapahtumapaikkoina toimivat osalle suomalaisistakin jo viime vuodelta tuttu Jackson’s Lane, National Center for Circus Arts sekä kulttuuri-ja taidekeskus Artsdepot.
Elina toimii muun muassa 7+ companyssä, Miradonna Recover Laboratoryssa ja Heli sooloartistina klovnerian parissa. Hanna on Cirkon tuottaja, kun taas Salla toimii sirkuksen kentällä Helin, Blind Gut Companyn ja Kurronen & Laiho Companyn tuottajana.
Myös muu suomalaisedustus Canvasissa oli ilahduttavan vahva. Ja hyvä niin, olihan tämän vuotisen Canvasin painotus suomalainen nykysirkus. Blind Gut Company esitti intron Machinesta yhdessä pitchinsä kanssa, jonka jälkeen Lumo Company toi lavalle 20 minuutin teaserin valmisteilla olevasta Lola-teoksestaan. Pitchaamaan oli valittu myös Sakari Männistö, Kallo Collective, Race Horse Company. Zero Gravity Companya ja WHS:ää edusti Salla Hakanpää. Canvasin ensimmäisenä iltana Jackson’s Lanella nähtiin Cie Nuuan Taival.
Suomalaisten laadukkaat ja (ajoittain hysteerisen) hauskat pitchit eivät jääneet muilta Canvas-osallistujilta huomaamatta. Suomalaisen sirkustaiteen lisäksi yleisöön näytti uppoavan suomalainen hirtehinen huumorintaju, josta riitti hupia vielä pitkään pitchien jälkeenkin. Suomalaiset erottuivat kuulemma edukseen, hyvä me!
Verkostoitumismatka oli osallistujilleen monella tasolla tärkeää oppia. Vaikka kukaan ei tuntunut olevan täysin varma, mitä Suomen delegaatioon kuuluminen tässä tapauksessa tarkoitti, olimme kaikki varustautuneet matkaan ilmeisen asianmukaisesti flyereilla ja käyntikorteilla sekä valmiit iskemään uusien kontaktien juttusille. Jokainen meistä oli mukana omalla agendallaan, mistä huolimatta porukassa vallitsi kannustava ja avoin tunnelma. Kaikki tuntuivat painiskelevan samankaltaisten kysymysten parissa niin taiteellisten, tuotannollisten kuin niitä tukevien elementtien suhteen.
Puhuimme matkan aikana paljon taiteilija-tuottajuudesta, sen vaativuudesta sekä siitä, miten omasta työstä puhuminen, saati sen promoaminen on vaikeaa ja jopa kiusallista. Pohdimme, voiko tähän olla syynä yleinen “suomalaisuus” vai onko tämä kaikille esittävän taiteen toimijoille yhtä haastavaa. Yksi Canvasin suomalaisista artisteista letkautti, että on helpompaa tehdä asiasta show, kuin puhua omana itsenään.
Pääsimme kuitenkin harjoittelemaan tätä oman työn esiintuomista “turvallisessa” ympäristössä, kun Lontoon Instituutin Pauliina ja Jaakko kutsuivat koko delegaation aamupalalle Muswell Hillille. Lisäksi kuulimme mielenkiintoisia uutisia Suomen ja Iso-Britannian välisistä esiintymismahdollisuuksista sekä juuri alkaneesta TelepART-rahoituksesta – jota tietysti kaikki haemme, kun keikkoja ja kiertueita Iso-Britanniasta aletaan bookata 😉
Verkostoitumista tapahtui luonnollisesti myös ryhmän sisällä, sillä kaiken muun yhdessäolon lisäksi, koko konkkaronkka asui lähes viikon yhdessä upeassa englantilaistalossa. Parhaisiin hetkiin kuului erään festivaalin hakemuksen täyttäminen, mikä oli jostain syystä jokaisella jäänyt viimeiseen mahdolliseen hetkeen. Kukin työsti omaa hakemusta, mutta ongelmakohdissa kaikki kerääntyivät yhden koneen ääreen ratkaisemaan pulmaa tai antamaan ehdotuksia sisältöön. Oli helpottavaa, kun hakemusta täyttäessä saattoi huikata vieruskaverille ja kysyä neuvoa.
Canvas-viikosta viisastuneena haluamme jakaa matkan aikana havaitsemiamme huomioita:
– Kaikkia ujostuttaa.
– Hyvä pitch on lyhyt ja siinä ei puhuta liikaa. Ei dioja täynnä tekstiä – visuaalisuus puree.
– Kaverille esityksestä kertominen on helppoa, ”ostajalle” voisi yrittää kertoa samalla lailla.
– Tulevaa projektia voi ja pitääkin promota, vaikkei se ole vielä valmis tai se on vasta ajatuksen tasolla
– Maailmalla on huikea määrä erilaisia esityksiä, joista promottoreilla on varaa valita. Heidän tehtävänsä on raskas. Taiteilija tai tuottaja voi helpottaa tätä työtä olemalla selkeä sekä tuntemalla omat päämääränsä ja tarpeensa.
– Asiat tapahtuvat yleensä hitaasti, ponnisteluiden tulosta voi joskus joutua odottamaan useamman vuoden – kärsivällisyyttä!
Kiitos Tiekkari. Matka oli tärkeä ja ikimuistoinen!
XX
Salla, Elina, Heli, Miradonna ja Hanna